Ennen kuin mieheni katoaa / Selja Ahava

Kuva: Wikimedia Commons

Romaani koostuu kahdesta kertomuksesta, joilla ensin ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään. Ensimmäisessä mies ja nainen eroavat, toisessa Kolumbus löytää Amerikan. Mitä pidemmälle tarinat etenevät, sitä selvemmältä alkaa näyttää, että yhtymäkohtia sittenkin on. Molemmissa tarinoissa ollaan huikealla löytöretkellä. Matkan onnistumisesta ei ole takeita, mutta halu saada tietää mitä perillä odottaa on niin kova, että se kantaa yli myrskyävien merien uusille tuntemattomille rannoille.
"Mieheni vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kun ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo: – Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Niin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä."
Ahavan romaani ei kuitenkaan kerro miehen transsukupuolisuudesta, vaan siitä, miltä tuntuu vaimosta miehen alkaessa toteuttaa toivomaansa muutosta. Vaimo tahtoo ymmärtää, ja aluksi hän iloitseekin miehen riemusta tämän harjoitellessa naisellisempaa hiustyyliä tai kokeillessa uutta meikkiä. Raja tulee kuitenkin vastaan aika pian. Mitä lähemmäs mies pääsee tavoitettaan, sitä kauemmas loittonee se ihminen, johon nainen aikoinaan rakastui. Luopuminen on vaikeaa, ja Ahava kuvaa naisen tuskaa vaikuttavasti. Kun hormonihoidot alkavat muuttaa puolison fyysistä olemusta, nainen tajuaa menettävänsä miehensä lopullisesti.

Ahavan käyttämä kieli on vaikuttavaa. On paljon lyhyitä iskeviä lauseita, joista osa osuu tarkoitukseensa todella tarkasti, osa taas klimppiytyy hurjiksi symbolisiksi vyöryiksi ja riistäytyy irti realistisesta kerronnasta. Joskus kerronta tiivistyy luetteloiksi, joskus se lavenee niin että samassa lauseessa pääsevät etenemään molemmat kertomukset.
"Laivamadot syövät minua. Laivamadot syövät mieheni ruumiin. Etanat ja hormonit syövät miestäni, ja kaikki tuttu katoaa. Hän vuotaa jo kuin seula, hän hapertuu pois ja painuu syvyyksiin. Ehkä luuranko on se joka säilyy, kun kaikki pehmeä muuttuu ja katoaa. Sisältä hän on sama ihminen. Luitako he tarkoittavat niin sanoessaan?"
Ahavan tapa nimetä luvut on uudenlainen ja kekseliäs. Tekstiä tauottavat sivut, joille on aseteltu harvakseltaan kapiteelein kirjoitettuja avainsanoja ja espanjankielisiä paikannimiä. Nämä tyhjähköt sivut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kumman vaikuttavia, ne pysäyttävät lukijan, nostavat tehokkaasti esiin yksityiskohtia ja korostavat kaukaisten alueiden vierautta.

Lukiessani en vielä tiennyt, että tarina perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin ja olinkin kovin vaikuttunut siitä, kuinka todelta tarina tuntui. Kolumbuksen totuuksistahan ei kukaan voi aivan varmasti tietää, mutta miehensä menettävän naisen suru ja pettymys vaikuttivat uskottavilta. Arvostan myös sitä, että tarinaa ei ole ahdettu kovin poliittisesti korrektiin muotoon, vaan että siinä saavat ilmaisunsa myös pelot ja katkerat tunteet.

Ennen kuin mieheni katoaa on ensimmäinen romaani, jonka olen Ahavalta lukenut. Olen tästä nyt niin vaikuttunut, että aion vakaasti lukea myös tätä ennen ilmestyneet Eksyneen muistikirjan (2010) ja Taivaalta tippuvat asiat (2015).




Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerus 2017

Kommentit

  1. Kannattaa lukea myös Ahavan aiemmat. Minä jotenkin sivuutin tuon otsikointiasian kokonaan, moni muukin on sanonut siitä. Mutta laillasi pidän naisen tuntemuksia ja ajatuksenjuoksua hyvin uskottavana. Juuri tuolta tilanteen voi kuvitella tuntuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vakava aikomus on nyt lukea, on kyllä ollut jo aikaisemminkin, mutta nyt entistä vakavampi :) Minut nuo otsikot pysäytti, saattoi johtua eniten noista paikannimistä, jotka eksoottisuudessaan vei mut hetkeksi jonnekin muualle.

      Poista
  2. Olipa hyvä Erja, että toit nuo otsikoinnit esiin. Ne jäi omasta kirjoituksestani pois. Välilllä oli niin, että otsikoissa oli asioita, joista oli puhuttu jo ennen niitä. Kiinnititkö tähän huomiota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, nyt kun sanoit, muistan että hieman häiriinnyin, ihan hyvällä tavalla vaan, tuosta että jokin tuntui kertautuvan. Mutta en viitsinyt tarkistaa ;)

      Poista
  3. Klimppiytyvät symboliset vyöryt. Juuri niin, kokemukseen kaunokirjallisesti lukijan vieden. Erja, tuo juttusi aloittava karttakuva on kirjassa markityksellinen ja hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, arvasin että jostain tuo kuva varmasti löytyy ja onneksi löytyi Commonseista, että pääsin käyttämään. Minulle tämä oli kaunokirjallisuutta ihan kokonaisuudessaan, kun en tiennyt tosipohjaisuudesta mitään ennen kuin vasta lukemisen jälkeen. Just tänä aamuna sitten luin töissä sen Hesarin kuukausiliitteen artikkelin, taustoitti ihan hyvin näin jälkikäteenkin. Entistä enemmän arvostan kirjailijaa, minusta on hienoa että tulee tällainenkin näkökulma esiin.

      Poista
  4. Minullakin tosipohjaisuus selvisi lukemisen jälkeen, ja kun sen kuultuani lueskelin kirjaa vielä sieltä täältä, niin sehän oli edelleen hienoa kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita lehtijuttuja kun luin, tuli taas mieleen että lukisko uudestaan. Siellä oli joitain lainauksia, joita en enää muistanut, olenkohan ahminut liian nopeasti. Tekisi mieli myös lukea niitä Kolumbusjuttuja tarkemmin, ne saattaoivat jäädä vähän paitsioon eka lukemisella.

      Poista
    2. Pidin kovasti edellisestä romaanista. Transseksuaalisuus ei muuten ole korrekti termi, sillä kyse ei ole seksuaalisuudesta vaan sukupuolesta. Käsittääkseni transsukupuolisuus on oikea termi. Olen seurannut asioita läheltä, sillä lapseni käy läpi prosessia, jonka tavoitteena on sukupuolen korjaaminen.

      Poista
    3. Kiitos korjauksesta, mulla olikin vähän epävarma olo tuosta kun kirjoitin, käyn korjaamassa.

      Ahavaa tosiaan aioin lukea enemmänkin, pidän kovasti hänen tyylistään kirjoittaa. Jotkut on puhuneet tekotaiteellisuudesta ja jonkinlaista kalseutta minäkin varmaan karsastin kun ne edelliset jäi muiden kirjojen varjoon ja lukematta, mutta eihän tässä ollut mitään sellaista, päinvastoin, hienoja kirjallisia ideoita vaan.

      Poista
    4. Olin kokenut monia kohtia samaan tapaan, kuten sen että alussa epäröin Kolumbus-kerrontalinjan kanssa, sitten se muuttui luontevan symboliseksi ja jopa täydentäväksi minäkertojan tarinalle. Kieli myös vaikutti, ja kerronta oli mullekin nopealukuista, luin tämän kahdessa illassa ja mietin että meneeköhän liiankin vauhdilla. Olen lukenut Ahavalta myös Taivaalta tippuvat asiat, siitä pidin kovasti, ihmisen kokoaminen muistojen palasista oli myös sen ekassa osiossa vahvana teemana.

      Poista
    5. Joo, se Kolumbus hieman siinä hämmensi aluksi, kun en osannut odottaa mitään. Ja sitten loppupuolella se jäi vähän toisen tarinan varjoon, mutta ei se mitään, siitä tuli sitten kuitenkin tärkeä osa tätä romaania. Se on vähän kuin vastaväri, joka korostaa, tai tausta, jolta erottua, tai jotain muuta, mutta ei kuitenkaan pelkkä symboli.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!