Valaan suusta / Sjón

Jonah and the Whale / Pieter Lastman 1621
A.S. Byatt on sanonut: "Silloin tällöin joku kirjailija muuttaa koko kirjallisuuden kentän pääni sisällä. Viimeisin on ollut Sjón, jonka kirjat ovat hyvin jännittäviä ja poikkeavat kaikesta, mitä olen koskaan lukenut." 

Kirjallisuuden kenttä, millainenhan se minun pääni sisällä mahtaa olla? Varmaan sillä lailla jäsentymätön ja liikkuva, ettei yksittäisiä muutoksia ole helppo havaita, mutta erikoisen ja kirkkaan viivan Sjón sen kuvaan taatusti piirtää.  Sjón on maaginen sadunkertoja, yhtä aikaa lyyrinen ja raaka. Hän maalaa kuvansa maksoittuneella verellä ja kukkaisten kultapölyllä ja kertoo samassa lauseessa kauneimmasta rakkaudesta ja kaunaisimmasta vihasta.

Valaan suusta on historiallinen romaani, jonka henkilökuva Jonas Pálmasonista perustuu 1600-luvulla noituudesta syytetyn alkemistin Jón Guðmundssonin elämään. Sjón on ottanut lähtökohdakseen maallikkotiedemiehen muistiinpanoja, runoja ja luonnontieteellisiä kirjoituksia ja muodostanut niistä oman synteesinsä, kertoen tarinan miehestä, jonka uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus oli liikaa aikalaisille.

Jonas on herkkä, perhettään rakastava mies, jonka intohimo luonnon tutkimiseen vie perikatoon. Naistentautien parantaminen, henkien manaaminen ja teoriat maailman synnystä riittävät syyksi vainoon, jonka lopputuloksena Jonas karkoitetaan yksinäiselle Gullbjarnareyn saarelle. Miehen kova kohtalo kertautuu luonnonkuvauksessa, jossa Islannin rannikon karut maisemat kehystävät pieniä herkkiä yksityikohtia, merisirrin kulkua rantavedessä ja kukkien puhkeamista kallion koloihin.
Ja saari kohoaa ... Se nousee syvänteestä ... Vuorovesi perääntyy sen rannoilta ... Kalat pakenevat kuivalta maalta pimeään syvyyteen ... Vasta saapunut rantalintu seuraa vuoksen laskua, kipittää rantaviivaa pitkin ja nokkii maata jalkojensa juuressa ... Vesiraja vetäytyy nopeasti kuin neidon kädestä vedettävä silkkihansikas ... Maksanruskea leväpenkka kimaltelee aamuauringossa turvonneena ja haavoittuvaisena ... Veden alta paljastuu yhä enemmän mustasta kivikauluksesta, jonka päällä saari lepää ... Merilevä levittäytyy sen olkapäille ... Kaikki ympärilläni alkaa vihertää ... Mahla virtaa kasvien varsissa pingottaen niiden suonet ... Ruoho, joka vielä eilen oli kellastunutta, liehuu nyt saaren pään päällä kuin kirkkaanvihreä tuli ... Lämmin tuulenvire ennustaa auringonkeltaisten voikukkien tuloa ...
Tuomas Kauko sai käännöksestä Mikael Agricola -palkinnon. Palkintoraati kiittää suomentajaa erikoisesti siitä, kuinka hienosti Sjónin kielen rikkaus, rytmi ja musiikillisuus ovat kuultavissa myös käännöksessä.



Sjón: Valaan suusta
Rökkurbýsnir - skáldsaga, suom. Tuomas Kauko
Like 2016, 271 s.




Kommentit

  1. Sjón on taitava. Kirjailija osoittaa kykynsä siirtyä vaivattomasti kaarisiltaa pitkin realismista runouteen. Kaikki tämä kauniisti kansiensa välissä pysyvänä pienimuotoisena, mutta runsaskerroksisena kertomuksena. Saagaa & sadunomaisuutta. Tuomas Kauko on onnistunut käännöstyössään loistavasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihan harvinaisen taitava ja omaääninen kirjailija. En ole lukenut kovin montaa muuta islantilaista kirjailijaa, mutta olisin silti valmis väittämään, että vaikka islantilaisuus varmasti näkyykin selvästi Sjónin teksteissä, ei niiden persoonallinen ote kuitenkaan johdu pelkästään kansallisuudesta, vaan mukana on vielä jotain muuta, selkeästi Sjónin omaa.

      Tuomas Kauko taitaa olla tehnyt kaikki käännökset mitä Sjónilta on suomeksi, olisi mielenkiintoista joskus kuulla mitä hän kertoisi kirjailijan tyylistä.

      Poista
  2. Olen pyöritellyt Sjónin kirjaa kirjastossa, mutta joku siinä on arveluttanut. Täytynee korjata tilanne ja lainata tämä, sen verran kiinnostavalta kuvauksesi kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile! Nämä ovat kaikki aika ohkaisia kirjoja, ja ainahan voi jättää kesken jos ei iske.
      Tämä on semmoista kummallisuutta johon saatat hyvinkin ihastua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!