Ystäviä ja kirjoja / Suvi Ahola

Turun kaupunginkirjastoon perustettiin useita lukupiirejä kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Silloin aloittivat mm. muistelmien, matkakirjojen ja runojen piirit, sekä verkkolukupiiri, josta tuli minun ensimmäinen lukupiirini.

Seuraavana vuonna siirryin verkosta liveksi ja Maanantailukupiiri alkoi kokoontua Sirius Cafén yläkerrassa. Aloittaminen piirin vetäjänä jännitti, mutta aika pian huomasin, että puuha on mielenkiintoisinta mitä olen työssäni kirjastonhoitajana päässyt tekemään. Kirjojen valitseminen ja niiden esittelemiseen tarvittavan tiedon hankkiminen on hauskaa ja missäpä olisi siihen työkaluja paremmin tarjolla kuin yleisessä kirjastossa. Kaikkein mukavinta on tietysti lukeminen ja luetusta keskusteleminen.

Voin allekirjoittaa monta asiaa joista Suvi Ahola tässä teoksessaan kertoo.

"Yksin lukiessa kirja jää liian ohueksi. Yhdessä lukiessa se saa lisää sivuja ja avaa näkemyksiä."

Joskus olen saattanut olla hieman pettynyt valittuun kirjaan ja mennyt tapaamiseen levottomana, harmitellen että olen tullut tarjonneeksi lukupiirille ikävää luettavaa. Mutta ihmiset kiinnittävät lukiessaan huomiota eri asioihin, ja yleensä ainakin joku piiriläisistä on pitänyt kirjasta. Kukaan ei voi havaita kaikkea ja vaikka olisi kuinka tarkka ja syvällinen lukija, on silti hyvä kuulla erilaisia tulkintoja luetusta. Keskustellessa alkaa ymmärtää näitä omasta näkemyksestä poikkeavia ajatuksia ja kirja saa uusia ulottuvuuksia. Useammin kuin kerran olen lukupiirin jälkeen alkanut arvostaa aivan eri tavalla teosta, jota olen lukiessani voinut pitää outona tai vaikkapa vain tylsänä. Aluksi se tuntui kummalliselta, saatoin jopa vähän nolostella sitä että olin niin vietävissä, että mielipiteeni saattoi olla muutettavissa. Mutta nykyisin ajattelen tuon olevan melkein parasta harrastuksessa. Yhden lukukokemuksen sijaan saankin pohdittavaksi useampia erilaisia näkemyksiä joiden valossa on mahdollista tarkistaa omia näkökantoja.

Suvi Ahola on perehtynyt lukupiireihin syvällisesti. Hän kertoo olleensa tekemisissä lukupiirien kanssa koko 2000-luvun, niin osallistujana kuin vetäjänäkin, sekä lisäksi tutkijana ja toimittajana. Ahola on julkaissut aiheesta tätä ennen jo kaksi teosta. Nämä ovat Lukupiirien Suomi, väitöskirja vuodelta 2013 ja Lukupiirien aika, edelliseen pohjaava tietokirja.

Ystäviä ja kirjoja poikkeaa edellisistä siinä, että jos aiemmissa teoksissa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa lukupiiritoiminnasta Suomessa, nyt keskitytään yksityiskohtiin. Ystäviä ja kirjoja kertoo harrastuksesta muutamien mukaan valittujen piirien illanviettoja kuvaamalla, antaa vinkkejä kirjojen valintaan ja kirjaa ylös jopa ruokaohjeita, joita eri piireissä on kokeiltu ja jotka soveltuvat erityisen hyvin suositeltujen kirjojen teemaan.

Näitä tarinoita lukiessa toivoisi pääsevänsä osallistumaan jokaiseen esiteltyyn lukupiiriin, niin mielenkiintoisilta ja hauskoilta kaikki vaikuttavat. Mutta onneksi huomenna on taas Maanantailukupiirin vuoro. Pääsen kuulemaan, mitä lukevat ystäväni ovat ajatelleet kirjasta, joka itselleni oli yksi viime vuoden hienoimmista lukuelämyksistä, keskustelemme nimittäin Iida Rauman teoksesta Seksistä ja matematiikasta.

Ahola, Suvi: Ystäviä ja kirjoja
Avain, 2015, 214 s.