keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vain pahaa unta / Aino & Ville Tietäväinen

Tietäväinen, Aino ja Ville: Vain pahaa unta
WSOY, 2013, 47 s.

Monilla lapsilla on ennen kouluikää kausi, jolloin he näkevät paljon painajaisia. Muistan jostain kuulleeni, että pahat unet liittyvät mielikuvituksen ja ajattelun kehitykseen aika luonnollisena osana, eivätkä välttämättä siis ole merkki mistään sen suuremmista ongelmista. Paras lääke painajaisiin taitaa usein ollakin turvallinen syli ja aikuisen tyyni vakuutus, että uni ei ole totta, ei tarvitse enää pelätä.

Vain pahaa unta kertoo sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen pienen Aino -tyttären unista tämän ollessa 3-6 vuotias. Ainoa ajavat öisin metsässä takaa jättiläispuput korkokengät jaloissaan, hänen unissaan syttyy tulipaloja ja niissä kuljetaan päättymättömissä pimeissä porraskäytävissä. Kaikkein eniten minua hätkähdytti uni, jossa turvallinen isä, joka yö toisen jälkeen kuuntelee ja rauhallisesti juttelemalla saa pelon hälvenemään, uhkaa muuttua piirrokseksi, pelkiksi mustiksi ääriviivoiksi!

Albumi ei vaikuta aivan yhtä viimeistellyltä kuin edeltäjänsä, Finladia-palkittu Näkymättömät kädet, mutta sen suunnittelussa on tehty muunlaisia hienoja ratkaisuja. Pieni unennäkijä on paitsi antanut teokselle aiheen, saanut myös itse vaikuttaa kirjan ulkoasuun piirroksin ja suorin lainauksin unikuvauksistaan. Erilaisten kuvien asettelu ja tekstien taitto sivuille viekin vaikutelmaa enemmän kuvakirjan suuntaan, sarjakuva jää hieman taustalle.

Lumiomena -blogin Katjan 7-vuotias tytär antoi tälle kirjalle tuhat tähteä, eli vertaisryhmää aihe taatusti kiinnostaa. Ja kyllä tässä vanhemmillekin löytyy ihan mukavasti samaistumiskohteita.


6 kommenttia:

  1. Tämä kirja herätti meillä paljon keskustelua ja lapsi luki sitä monena iltana - ennen nukkumaanmenoa! Omasta mielestäni kirja on hienosti toteutettu, mutta olisin kaivannut jotain... Ehkä kokonaisuuden yhteen sitovan kertomuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, idea on valtavan hieno, mutta minäkin ehkä pikkaisen petyin siihen, että tarinaa katkottiin niin paljon. Olin kai odottanut, että unista olisi tehty enemmän fiktiivinen tarina, siis juuri se yhtenäisempi kertomus.

      Toisaalta, näin kirja ehkä palvelee paremmin siinä keskustelussa, mitä lapsen kanssa voi käydä; kun kaikki näkee painajaisia, mutta ei tarvitse pelätä kun ei ne ole totta...

      Poista
  2. Jumantsuka, tuo alempi kuva on aivan kuin meidän makuuhuoneesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Munkin oli pakko näyttää se toiselle tyttäristä eilen; "Hei, tässä kirjassa on kuva susta neljävuotiaana"

      Poista
  3. Tämä on upea kirja! Kaunis, villi, hurja ja lohdullinen. Parhaita kirjaostoksiani tänä vuonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä osuu montakin hienoa ideaa toteutettu hienosti. Kiva ja rohkea ajatus tehdä kirja oman lapsen kanssa. Visuaalinen ilme on luonteva ja kaunis ja lisäksi aihe on tärkeä.

      Voisin kuvitella että tämän kanssa olisi ollut helppoa lähestyä aihetta lapsen kanssa, johan sekin on lohduttavaa että joku toinenkin on kokenut samantapaista ikävää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!