Hyvästi tytöt
Sammakko, 2009
Muistan kuinka tämän kirjan ilmestyessä olin riemuissani sen aiheesta. Ihan vain nimen perusteella päättelin kyseessä olevan miehisen version ilmiöstä josta yleensä vain naiset ovat huolissaan. Siitä, kuinka jossain vaiheessa kolmen-neljänkympin vaiheilla alat muuttua näkymättömäksi, vastakkaisen sukupuolen huomionosoitukset laimenevat yleisluotoiseksi ihmisystävällisyydeksi eivätkä päät enää käänny suuntaasi kun saavut baariin.
Kaiken järjen mukaan tämän kehityksen pitäisi olla tuttua sekä miehille että naisille, mutta ilmiön havaitsemiseen vaadittavaa herkkyyttä taitaa olla enemmän naisilla. Vai kuinka muuten selittyy se, että nuoret tytöt niin usein joutuvat kiusallisiin tilanteisiin vuosikymmeniä itseään iäkkäämpien setien käsityskyvyn omasta viehätysvoimastaan pettäessä kerran jos toisenkin?
Oikein arvasin, novellikokoelman lähtökohta oli juurikin tuo, kolmekymppisen miehen hämmenys siitä, että eräänä keväänä ihanat tytöt katsovatkin ohi. Eikä auta vaikka käy miestenhuoneessa toppaamassa etumustaan ja asettuu jäätelötötterön kera kevätlehmuksen alle, huomiota ei enää tipu. No, ei mies onneksi kauhean hädissään ole, löytää tilanteesta jopa hyviä puolia ja helpotusta.
"Vilkaisin ympärilleni. Aamupäivänhiljaisessa baarissa ei ollut yhtään tyttöä. Olin helpottunut. Täällä saattoi puhua rehellisesti. Ei tarvinnut istua tuolilla luonnottoman rentona tai ryhti jäykkänä kuin fakiirilla, ei tarvinnut vetää vatsaa sisään, esittää ja näytellä, hakea teräksenhohtoa silmiin, madaltaa ääntä automainostasolle, jännittää hauista kohtuuttomasti tuoppia nostaessa, sanoa kerran minuutissa jotain hauskaa niin kovaa että se kantautui naapuripöytiin, ei tarvinnut ponnahtaa tuolista dynaamisesti, kävellä salin poikki intensiivisesti, tempaista vessanovea dramaattisesti, kusta kohtalokkaasti, pestä käsiä määrätietoisesti ja palata pöytään aristokraattisesti. Saattoi vain istua, ryypiskellä laiskasti ja puhua rakkaalle ystävälle siitä, mikä sorti mieltä."Hyvästi tytöt on ihanan hyväntuulinen novellikokoelma. Mukana on yli kaksikymmentä hupaisaa tyttökuvaa miehen muistelemana (ei välttämättä aina saman miehen, mutta sen noin kolmikymppisen kumminkin). Tarinoiden asetelmat ovat kivan kallellaan ja niiden absurdeja vyörytyksiä lukiessa tulee mieleen Miina Supisen jutut, mielikuvituksen lento on yhtä hurjaa ja muutenkin samansukuista.
Kirja oli Maanantailukupiirin kirjana tässä kuussa, ja meillä oli ilo saada kirjailija mukaan kokoontumiseemme. Oli mielenkiintoista kuulla kirjojen syntyprosesseista, angstisemman Lääkäriromaanin jälkeen kirjoitettu Hyvästi tytöt syntyi kuulemma melkein kuin itsestään. Sen voi helposti uskoa, niin vaivattomasti jutut etenevät. Ja jos novellien kirjoittaminen latasi kirjailijan akkuja, hyvän mielen niistä saa lukijakin!
Hyvästi tytöt -kokoelmasta ovat kertoneet myös Zephyr, Luru, Ina, Reeta Karoliina ja Jenni.
Minäkin pidin kirjasta. Muuta en ole kirjailijalta lukenutkaan.
VastaaPoistaMinä pidin Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita -kirjasta enemmän kuin tästä, mutta kirjan idea on kieltämättä hauska.
VastaaPoistaKirjan idea on kyllä aika kiinnostava ja jos tarinoissa on samaa lennokasta menoa tyylillisesti kuin esim. Supisen teksteissä, niin täytyypä katsella seuraavan kerran kirjastossa, josko olisi hyllyssä!
VastaaPoistaMuistan lukeneeni tämän kun ihastuin Korhosen kolumneihin Hesarissa. Kiitos kun Eeja kun muistutit, voisin lukea tämän uudestaan tai sitten jotain muuta Korhosta. :) Ja tuo idea on kyllä mainio!
VastaaPoistaHeidi, tämä on aika eri tyyppinen kuin Korhosen muut romaanit, hassu ja keveä, absurdeilla ideoilla ilotteleva. Muissa on paljon angstisempi ote, eivätkä ne ole täysin auenneet minulle. Ihan hienoja tarinoita nekin, mutta ei osuneet mun mielentilaan niinkuin tämä.
VastaaPoistaZephyr, Kahden ja yhden yön tarinat taitaa olla monelle turkulaiselle melkein pyhä! Minä en ole viettänyt nuoruuttani täällä, mutta oli siinä paljon sellaistakin minkä lahtelaistyttökin tunnisti.
VastaaPoistaSusa, tykkäsin tosi paljon juuri siitä, miten tässä oli pyöritelty sukupuolirooleja ympäri. Tavallaan tämä voisi olla äijäkirja, mutta toisaalta taas ei äijäkirja laisinkaan, vaan jotain ihan muuta.
VastaaPoistaLinnea, kuten tuolla aiemminkin jo sanoin, tämä taitaa poiketa aika paljon Korhosen muista romaaneista. Kannattaa kyllä lukea, mutta varaudu paljon rankempaan tekstiin.
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä: riemastuttava valoisa välipalakirja. Lainasin heti perään Lääkäriromaanin, mutta en saanut luettua, kun se oli niin paksu ja pientä pränttiä... Olisi kyllä kiva kokeilla muutakin Korhosta, kun on toisenlaiselle tyylille sopiva lukuhetki!
VastaaPoista