Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Puuma

Kuva
Puuma / Marja Björk Like, 2010, 203 s. Björk on mestari antamaan kirjoilleen nimiä, jotka uskaliaasti viittaavat kiellettyyn seksiin. Ensimmäinen oli Posliini, nyt on vuorossa Puuma. Nimet vetävät takuulla uteliaita lukijoita, mutta ainakin Puuman sisältö jää melko mitäänsanomattomaksi. Malla on viisikymppinen juristi, joka elää avoliitossa itseään hieman vanhemman Kaukon kanssa. Kauko parka hankkii leveää leipää, autoja ja kesäasuntoja, syö Viagraa ja kuntoilee, mutta ei silti riitä seksikkäälle puumalleen. Mallan onneksi viereiseen taloon muuttaa kolmionmuotoinen nuori poliisimies, joka jaksaa kouria jalkoväliä ja panna rajusti takaapäin bootseihin ja pitsikorsetteihin pukeutuvaa kertojaa. Sivujuonena kulkee Mallan uskovan ystävättären, Riitan, tarina. Riitta luulee vihdoin löytäneensä rakkauden, uskovan miehen, Tuomaksen. Häitä aletaan suunnitella vauhdilla ja kovalla tohinalla, mutta aika nopeasti Tuomaksesta paljastuu ikäviä asioita. Mies on sairaalloisen mustasukkainen e

Näkymätön

Kuva
Näkymätön / Paul Auster Invisible, suomentanut Erkki Jukarainen Tammi, 2010, 303 s. Vuonna 1967 Adam Walker opiskelee Columbian yliopistossa, rustaa runoja ja haaveilee kirjailijan urasta. Eräissä juhlissa hän kohtaa itseään hieman vanhemman pariskunnan, Bornin ja Margot'n. Tutustuminen muuttaa Adamin elämän. Born sitoo nuoren miehen itseensä lupaamalla tämän luotsattavaksi uuden kirjallisuuslehden, Margot taas vie nuorukaisen vuoteeseensa. Asetelma  kuitenkin luhistuu pian, Margot palaa Pariisiin ja Born alkaa suunnitella avioliittoa onnettomuudessa pahoin vammautuneen ystävänsä vaimon kanssa. Ennen Bornin lähtöä  miehet joutuvat ryöstöyrityksen uhreiksi. Osoittautuu, ettei mustan pojan ase ollut edes ladattu, mutta Born ehti jo sitä ennen vetää stiletin esiin ja tökätä sillä poikaa vatsaan. Kovapintainen Born haluaa paeta paikalta, mutta idealistinen Adam juoksee hälyttämään apua. Kun hän palaa paikalle, sekä Born että puukotuksen uhri ovat kadonneet. Myöhemmin ryöstöä

Ketunmorsian

Kuva
Ketunmorsian / Matti Larjavaara Gummerus, 2010, 411 s. Nyt jää kirja kesken. Olen kahlannut tätä kaksi iltaa ja ehtinyt lukea jo melkein kolmasosan, mutta en millään jaksa enempää. Tästä ei irtoa minulle mitään, tai jos lievä ärsyyntyminen lasketaan, niin sitä sitten. Kirja on kirjoitettu jo parhaan keski-ikänsä ohittaneille miehille. Miehille, jotka haluavat samaistua viriiliin professoriin, jolla on peräti kaksi perhettä entuudestaan ja joka vielä nyt, kun vanhuus jo kolkuttelee ovelle, kykenee viettelemään itselleen uuden, nuoren naisen. Varmasti se on ihana päiväuni monelle, aivan kuten naisille ovat Angelikan ja muiden vastustamattomien kaunotarten tarinat. Odotin jotain mielenkiintoista siitä, että tapahtumat sijoittuvat kirjallisuudentutkimuksen maailmaan, mutta kuvaukset seminaareista sun muusta opiskeluun liittyvästä olivatkin aivan uskomatonta potaskaa. Pahinta kaikesta on kuitenkin runsaasti käytössä oleva dialogi, se on kököintä mitä olen lukenut pitkään aikaan.

Harjunpää ja rautahuone

Kuva
Aloitin lukemisen suurin odotuksin. Olen lukenut aiemmin vain yhden Joensuun dekkarin, muistaakseni se oli Harjunpää ja ahdistelija , ja pidin siitä paljon. Siinä kuvattiin rikollisen ajatusmaailmaa niin tarkkanäköisesti ja ymmärtävästi, että oli melkein pakko uskoa tarinan olevan totta. Se samanaikaisesti sekä ihastutti että ahdisti. Nyt ei käynyt samoin. Harjunpää selvittelee raakoja seksuaalirikoksia, jotka kuvataan tarinan edetessä melko tarkasti. Seksi ja siihen liittyvä väkivalta on aina myyvä aihe, mutta nyt kerronnassa mättää jokin. Tämän tapaisia tarinoita on tottunut lukemaan ja katsomaan tv:stä myöhäisillan  pätkinä niin raflaavalla tyylillä toteutettuina, että Joensuun hieman myhäilevän poliisisedän kertomana tarina vaikuttaa oudolta. Juoni kulkee pääpiirteissään näin: Orvo on nuori, äitinsä ja isoisänsä kanssa olosuhteiden pakosta asuva mies. Hän on ammatiltaan hieroja, mutta tekee keikkaa myös maksullisena rakastajana, Herra H:na. Yksi Orvon asiakkaista on Neea, k

Korallivaras

Kuva
Korallivaras / Rebecca Stott The coral thief ; suomentanut Arto Schroderus Avain, 2010, 362 s. Syksyn kaunein kirjankansi? Luultavasti kyllä, näytön kuva ei vain tee oikeutta paperiversiolle, joka on tässä nähtävää kuvaa tummempi ja pehmeämpi sävyiltään. Tarinan lähtöasetelma on hykerryttävä. On vuosi 1815, Jean-Babtiste Lamarck on vain hieman aiemmin esittänyt luonnonhistoriaa mullistaneen teoriansa hankittujen ominaisuuksien perriytymisestä. Ensimmäiset evoluutioteoriat ovat siis juuri puskemassa esiin kun nuori Daniel Connor lähtee Edinburghista Pariisiin jatkamaan vertailevan anatomian opintojaan kuuluisan professori Georges Cuvierin johdolla. Muutenkin maailma on mullistumassa; samana kuumana heinäkuun yönä kun Danielin arvokkaat matkatavarat varastetaan, keisari Napoleon viruu brittialus HMS Bellerophonilla matkalla kohti Saint Helenan vankilasaarta. Danielin opinnot uhkaavat tyssätä heti alkuunsa, kun salaperäinen filosofi-kaunotar varastaa pojan haltuun uskotut tietee

Nukentekijä

Kuva
Nukentekijä / Guðrún Eva Mínervudóttir Skaparinn ; suomentanut Juha Peura Atena, 2010, 296 s. Pitkään aikaan en ole törmännyt näin omituiseen tarinaan. Sveinn on taideopintoihinsa pettynyt kuvanveistäjä, joka hankkii elantonsa tekemällä silikonisia seksinukkeja yksinäisille miehille. Lóa on jo melkein loppuun asti väsynyt yksinhuoltaja, joka on ottanut vapaata töistään mainostoimistossa. Hänellä on kaksi tytärtä, Ìna ja Margrét, joista jälkimmäinen kärsii vakavasta anoreksiasta. Lóa ja Sveinn tutustuvat, kun Lóan autosta puhkeaa rengas. Sveinn vitkastelee ensin, mutta katsoo sitten kuitenkin velvollisuudekseen auttaa pihassaan itkevää naista. Urakan pitkittyessä Sveinn kutsuu Lóan sisään ja tarjoaa hänelle viiniä, jota Lóa tapansa mukaan lipittää siinä määrin, että sammuu tuoliinsa. Varhain aamulla Lóa herää ja alkaa tutkia asuntoa. Sveinnin työhuoneelta löytyy useita keskeneräisiä ja yksi täysin valmis nukke, kurvikas mustatukkainen Got-Chick Alma, kasvot tyyppiä Lovely,

Routaholvi

Kuva
Routaholvi / Anne Michaels The winter vault, suomentanut Kaijamari Sivill WSOY, 2010, 320 s. Kertojan ääni on hiljainen ja viisas, niin vaatimaton, ettei vaadi juuri lainkaan huomiota. Tarina virtaa tyynesti kuin suuret joet, Niili ja St. Lawrence, joiden rannalla tapahtumat eletään. Pinnanalaiset voimat ovat kuitenkin koko ajan läsnä, aavistettavissa. Jeanin ja Averyn rakkaustarina alkaa Torontosta, mutta heti naimisiinmenonsa jälkeen he muuttavat Egyptiin, Sudanin rajaseudulle. Eletään 1960-lukua ja Assuanin padon rakentaminen on alkamassa. Abu Simbelin kalliotemppeleitä siirretään turvaan ja tuhannet nubialaiset joutuvat jättämään kotinsa. Näiden menetysten keskellä nuori aviopari tutustuu toisiinsa kertoen tarinoita lapsuudestaan, kuolleista isistä ja äideistä joiden kaipaamiseen ei tunnu tulevan loppua. Surumielisyys muuttuu tragediaksi kuitenkin vasta kun Jean ja Avery menettävät pienen tyttärensä jo ennen tämän syntymää. Jeanin lohduttomuus on niin syvää, että Avery tu