Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2010.

Parvekejumalat

Kuva
Parvekejumalat / Anja Snellman
Otava, 2010, 316 s.

Tarinassa ovat törmäyskurssilla somalityttö Anis ja islaminuskoon kääntynyt suomalainen Zahra-Alla. Asetelmahan on mitä kiinnostavin, mutta kumma kyllä, kertomus ei lähde liitoon.

Anis pyristelee perheensä otteessa, haluaa bilettää ystävien kanssa ja lähestyä poikaa, johon on ilmastoluennolla ihastunut. Isä on kuitenkin väkivaltaisen ankara, pistää veljien haukkapartion saattamaan tyttöä joka paikkaan, kirjastoonkin. Tytär yritetään saada kuuliaiseksi hakkaamalla ja pilkkaamalla, tähän haetaan jopa uskonveljet rukoushuoneelta avuksi.

Zahra taas saanut elää vapaasti boheemien taiteilijavanhempien keskittyessä itseensä. Poukkoilevasta rajojen etsinnästä on jäänyt pahoja arpia ja Zahra kääriytyy hunnun taakse kuin turvaan. Hän kerää ympärilleen yhteisön, Halajan -ryhmän. Yhdessä he haluavat palata kotiin eli kääntyä islaminuskoon.

Eri suuntiin kulkevat tytöt kohtaavat Zahran pikkusiskon Wandan ystävystyessä Aniksen kanssa. Sattumalta …

Irlantilainen tyttö

Kuva
Irlantilainen tyttö / Susan Fletcher
suomentanut Jonna Joskitt
Like, 2010, 267 s.

Evangeline on perinyt isältään hiustensa punaisen värin, kiharat ja varmuuden siitä, että äiti rakasti isää. Rakasti niin paljon, että lähti etsimään tätä suuresta vieraasta kaupungista, Birminghamista. Sinne isä huhupuheen mukaan oli lähtenyt jouduttuaan hankaluuksiin walesilaisessa pikkukylässä. Isää ei koskaan löydy, ja sitä äidin heikko sydän ei kestä.

Evangeline palaa siis yksin äidin kotikylään ollessaan 8-vuotias. Kohtaamiset kylän asukkaiden kanssa selvittävät vähän kerrassaan isän ja äidin tarinaa. Isovanhemmat rakastavat Evanglinea varauksetta ja useimmat kyläläisistä ovat myötätuntoisia. Kuitenkin on niitäkin, joiden viha pientä tyttöä kohtaan on käsittämättömän voimakasta. Uteliaisuutta hän herättää poikkeuksetta kaikissa.

Lasten sanotaan olevan vahvoja ja niin tässäkin tarinassa pieni Evie ottaa vastaan elämän kolhuja niitä kovin paljoa märehtimättä. Ehkäpä kun ei ole vielä kovin vankkaa k…

Kirjastot ovat palaessaankin kauniita

Kuva
Kirjastot ovat palaessaankin kauniita : kiistakirjoitus Internetistä, Googlesta ja kirjastojen merkityksestä / Kai Ekholm
BTJ, 2010, 168 s.

Kirjalla on niin vetävä nimi, että pakkohan se oli lainata ja katsoa mistä on kysymys.
Ekholm on armoitettu kirjoittaja, mutta asiassa alkaa olla vähän liikaa toiston makua. Luin kirjan nopeasti ja suurella mielihalulla, mutta käteen jäi melko vähän mitään uutta tai innostavaa.

Olen samaa mieltä Ekholmin kanssa siitä, että kirjastojen häviämistä ei tarvitse pelätä. Mutta muutoksia toimintakulttuurissa kyllä tulee, ja kysymyshän kuuluu, millaisia ne muutokset tulevat olemaan? Olin kai toivonut, että vanhassa opettajassani olisi ollut enemmän ennustajan vikaa. Kaiken aineiston digitointi ei vielä riitä, mikä on se viisastenkivi jonka avulla saamme jatkossakin hoitaa yhtä suuren osan jakelusta ja säilyttämisestä kuin ennenkin? Siihen ei tullut vastausta Ekholmiltakaan, täytyy kai vain hyväksyä se, että asia vaivaa omaa pikku päätä edelleen!

Mitä E…

Tyrskyt

Kuva
Tyrskyt / Claudie Gallay
suomentanut Titia Schuurman
Avain, 2010, 477 s.

Tämä kirja tuottaa minulle ongelmia, en osaa päättää onko tämä hyvä vai ei!

Toisaalta pidän tästä paljon, toisaalta tässä on jotain vaikeaa ja luontaantyötävää. Ensin ajattelin, että rosoisuutta on vain tekstissä ja kielessä, mutta kyllä itse tarinassakin on kummaa kömpelyyttä, joka samanaikaisesti sekä nolostuttaa että ihastuttaa.

Aluksi ärsyynnyin, ajattelin että kirjailija tai suomentaja koettaa epätoivoisesti etsiä jotakin "erityisen merkitsevää" tyyliä ja päätyy vain teennäisiin lauserakenteisiin, jotka pysäyttävät ajatuksen ja tarinan etenemisen. Vähitellen tyyli joko kehittyy sujuvammaksi tai sitten siihen vain tottuu. Joukosta löytyy myös oikeasti pysähdyttäviä ilmaisuja. Sivulla 124 ilman isää varttunut kertoja tajuaa, että mikäli hänen tapaamansa kiukkuinen vanha mies olisi ollut hänen isänsä, hän todennäköisesti olisi rakastanut tätä järkähtämättä.

Kertoja on nainen, joka on paennut menneis…

Yöjuna Lissaboniin

Kuva
Yöjuna Lissaboniin / Pascal Mercier
Nachtzug nach Lissabon, suomentanut Raija Nylander
Helsinki : Tammi, 2010, 612 s.

Jo ensimmäiset sivut luettuani tiesin, että tästä kirjasta minä pidän. Sivuja on yli 600, mutta siinä ei tällä kertaa ollut yhtään liikaa. Kriittisyys kyllä kohosi lukemisen puolivälissä kun menin hehkuttamaan kirjan ansioita työkaverille, mutta senkin Yöjuna Lissaboniin kesti.

Tarinaa kertoo Mundus eli berniläinen latinanopettaja Raimund Gregorius. Gregorius tapaa sateisella Kirchenfeldin sillalla naisen, jonka aksentti lumoaa hänet. Naisen puheessa oli satumaisen pehmeä, etelämaalainen sointi, joka sai sen kuulostamaan loputtomiin venytetyltä kuiskaukselta, jonka pelkkä kuuntelu teki kuulijasta hänen liittolaisensa.

Myöhemmin naisen lähdettyä Gregorius palaa sillalle nähdäkseen hänet uudelleen, mutta ei onnistu. Ikävissään hän menee vanhaan espanjalaiseen kirjakauppaan. Paikkaan liittyy muistoja entisestä vaimosta, espanjakielisen kirjallisuuden tutkijasta Florence…