Tuulen varjo

Tuulen varjo / Carlos Ruiz Zafón
La Sombra del Viento, suom. Tarja Härkönen
Otava, 2004, 646 s.

Tuulen varjon lukemisesta on kulunut jo tovi, mutta kokemus oli sen verran hurmaava, että vaatii muistiin merkitsemisen näin jälkikäteen. Tätä kirjaa olen vinkannut jo monesti ja aika usein se on lähtenytkin asiakkaalle lainaan. Onpa nähty jo muutama niitäkin, jotka ovat tulleet kysymään "jotain Tuulen varjon kaltaista". Hankala kysymys, johon olen tarjonnut paria Arturo Pérez-Reverten kirjaa ja A.S. Byatin Riivausta, molempia varauksin, etteivät ne nyt ihan samanlaisia ole, mutta joitain yhtymäkohtia kuitenkin löytyy.

Tuulen varjon moninaiset tapahtumat ja juonenkäänteet ovat minulta jo suurelta osin unohtuneet, mutta mieleen on jäänyt intensiivinen tunnelma ja varsinkin tunteiden ylenpalttisuus. Tässä rakastetaan vanhoja kirjoja, omalaatuisia ystäviä, sumuista Barcelonaa ja epäröivää neitoa kaikkia yhtä intensiivisesti samalla kun juoni kulkee eteenpäin kuin pikajuna. Pikkuasemilla ei tästä junasta malttanut astua ulos. Nautinnollista eskapismia.