Saniaislehdon salaisuudet
WSOY, 2010, 129 s. : kuv.
Kuulin puolella korvalla jossain lueteltavan tämän vuotisia Sarjakuva-Finlandia -ehdokkaita ja muistin lainakirjapinon pohjalla odottelevan Saniaislehdon salaisuudet. Paremmin sarjakuvaa tuntevat työkaverit olivat siitä vinkanneet jo aikoja sitten, nyt kaivoin kirjan esille.
Kirja koostuu kymmenestä vähän venytetystä stripistä, lyhyimmillään tarinat ovat parin-kolmen sivun pituisia, pisimmillään sivuja saattaa olla yli kymmenenkin. Kaikki tarinat liittyvät yhteen päähenkilön, Agneksen kautta.
Agnes on pikkuvanha esimurrosikäinen tyttö, joka asuu mummonsa kanssa Plankton-nimisessä kaupungissa. Hän tarkkailee ympäristöään tiukkaan tyyliin ja törmää monenlaisiin kummallisuuksiin. Nokkelana tyttönä Agnes tekee suorasukaisia paljastuksia vedellessään suoriksi aikuisten mutkalle kierimiä juttuja.
Piirosten värimaailma on melko kapea, useimmiten on käytetty vain sinistä mustalla pohjalla. Mutta se sinisen sävy on valittu aivan nappiin; vain vähän valkoista sisältävä mustikkamaito luo hienon tunnelman, vähän ankean, mutta intensiivisen. Piirrostyyli ei ole kovin kaunis, mutta se on hauska ja sopii hyvin aiheeseen.
Viihdyin tätä sarjakuvaa lukiessa hyvin, mutta odotukseni eivät ihan täyttyneet. Kirjaa oli kehuttu minulle paljon ja sen nimi oli herättänyt mielikuvan vähän erilaisesta elämyksestä. Nimen perusteella odotin ihan erilaista piirrostyyliä, pikkutarkempaa, jotenkin kai vanhoja kasvistokuvia muistuttavaa. Oma vika, liian paljon mielikuvitusta ja liian vähän tietoa...
Luin tämän itsekin vähän aikaa sitten ja en osannut tehdä siitä arviota blogiini. Pidin ja en pitänyt. Odotin myös aika paljon teokselta, ehkä pirullisempaa tekstiä, kuin mitä sain. Lukisin silti uudestaan, eipä sillä. Kiitos arviosta!
VastaaPoistaSamoin, vähän vaikea oli sanoa tästä mitään. Varsinkin kun syynä hienoiseen pettymykseen oli omat, ihan tuulesta temmatut odotukset.
VastaaPoistaMinä tykkäsin tästä kovasti! Mutta tiedän kyllä tuonkin fiiliksen, että tarttuu johonkin hehkutettuun, eivätkä odotukset täyty.
VastaaPoistaMainiota kuitenkin että tämä hieno sarjisalbumi saa bloginäkyvyyttä. :)
Salla, käväisin heti lukemassa arviosi, arvasin ihan oikein että sieltä löytyy taas huomioita jotka itseltä on mennyt ohi.
VastaaPoistaEikä tosiaankaan mustakaan tämä huono ollut, jäin vain kaipaamaan niitä koukeroisia, hennon värisiä saniaislehden kuvia.
Täytyy varmaan lukea vähän Brent Elliotin Flooraa (puutarhakasvien historia) puutteeseen.
Mie löysin tämän teoksen Sallan blogin avulla. Ongelma on kuitenkin se, että Salla kirjoittaa sarjakuvista niin taitavasti, että tekee mieli vain sitten hymistä omassa blogissa ja sanoa, et lukekaa Sallalta. :D
VastaaPoistaPöh! Sitä paitsi mäkään en osaa arvioida sarjakuvien visuaalista kieltä läheskään samalla lailla kuin pelkästä tekstistä koostuvien kirjojen tekstikieltä. Mutta ei se estä sanomasta luetusta teoksesta jotain. :)
VastaaPoistaPiirtämistä harrastavat sarjakuvanlukijat osaavat analysoida sarjakuvan kieltä ihan eri lailla.
Mielenkiintoinen vinkki, kiitos. Luen aika harvoin sarjakuvia, mutta joistain olen pitänyt kovasti. Ehkä laitan tämän lukulistalle.
VastaaPoista